Pandemian loppu ei ole varmaa

Koronarokotukset etenevät. Olemme jo loppusuoralla, ja kaivattu vapautuminen viruksesta koittanee sopivasti juhannukseksi.

Rokotteesta saatu vastustuskyky kuitenkin heikkenee laboratoriotutkimusten mukaan ajan myötä. On myös varauduttava siihen, että syntyy muunnos, joka hetken hengähdystauon jälkeen alkaa levitä rokotteista huolimatta, kun ihmiset taas matkustelevat ja kokoontuvat suurissa joukoissa.

Suomen koronatarinan loppua ei siis ole vielä kirjoitettu. Kaikki riippuu nyt rokotteista. Saako niistä pysyvän suojan vaiko vain väliaikaisen? Ja onnistuuko Suomi hankkimaan riittävät määrät oikeita rokotteita myös tulevia muunnoksia vastaan?

Meidän on syytä punnita tarkkaan, millaiset skenaariot ovat mahdollisia, ja millaista tulevaisuutta kohti olemme menossa.

Elämme nyt keväällä 2021 rokotepulaskenaariota. Suomi ei pärjää kansainvälisessä rokotehuutokaupassa, ja maan johto odottaa kiltisti vuoroaan jonossa. Sillä välin virusmuunnokset leviävät väestössä, ja niiden hillitsemiseksi turvaudutaan rankkoihin vapauksia loukkaaviin rajoituksiin. Paha tilanne, mutta lohtua tuo sen väliaikaisuus: juhannusaurinko kajastaa laiturin päässä, kunhan takatalvesta selvitään.

THL nimittäin arvioi, että kesäkuun loppuun mennessä Suomeen tulee 5–7 miljoonaa uutta rokoteannosta. Tässä skenaariossa jättäisimme hyvästit rokotepulalle ja siirtyisimme laumasuojaan joskus kesällä. Elämä palaa normaaliksi. Rokote estää vakavat tautimuodot. Talous ja matkailu elpyvät ja tunnelma on helpottunut kuin iloisella 20-luvulla konsanaan.

Tiedämme kuitenkin jo, ettei virus lopeta leviämistään ja muuntumistaan maailmalla. Huolestuttavin esimerkki tästä on Manauksen miljoonakaupunki Brasiliassa, jossa se pääsi viime kesänä leviämään niin hallitsemattomasti, että sairastamalla hankittu laumasuoja saavutettiin jo syksyllä. Tapausten määrä romahtikin sitten aluksi, kunnes joulukuussa ilmaantui uusi, luontaista immuniteettia väistävä P1-muunnos. Se johti uuteen, vakavaan tartunta-aaltoon Manauksessa. Vain pieni osa brasilialaisista on rokotettu, mutta rokote vaikuttaisi onneksi suojaavan vakavalta taudilta sielläkin.

P1 voi kuitenkin olla vasta alkusoittoa. Virusta laboratoriossa muunneltaessa saadaan jopa 600 kertaa alkuperäistä tarttuvampia muunnoksia, ja Etelä-Afrikassa löydetty B.1.351 on mitattavasti vähentänyt rokotteen tehoa potilaissa. Emme siis voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että jokin uusi muunnos leviäisi Suomeen ja aiheuttaisi vakavia oireita myös joillekin jo kertaalleen rokotetuille suomalaisille.

Rokotteita päivitetään kyllä muunnoksia silmällä pitäen jo, ja Suomessa tulisikin varautua flunssarokotuksista tuttuun kausirokottamiseen, jossa säännölliset uudet koronarokotukset ovat osa arkea ainakin riskiryhmille. Nykyvauhdilla kestää tosin kuukausia, ennen kuin toisen sukupolven pistoksia aletaan jaella. Ja jos virus leviää rokottamistahtia nopeammin, saattaa ainakin jokin osa väestöstä tulevaisuudessa joutua kärsimään sairastelusta, missä uuden sukupolven rokotteita ei riitä kaikille, sairaalahoitoa vaativia tapauksia esiintyy, ja eristäytyminen on edelleen ainoa varma keino suojautua tartunnoilta. Poliittinen kynnys sulkutoimille kasvaa joka kerta korkeammaksi, ja riskiryhmien elämä tilanteessa, jossa valtaosa väestöstä suhtautuu välinpitämättömästi esimerkiksi uusiin maskisuosituksiin, olisi täynnä arjen käytännön ongelmia.

Flunssarokotteissa on lisäksi se pulma, että niiden teho heikkenee antigeeniseksi perisynniksi kutsutun ilmiön takia. Ensimmäinen altistumiskerta määrittelee, mitä immuunijärjestelmämme muistaa parhaiten. Jos näin on, niin tulevat koronarokotepäivitykset tehoavat uusiin virusmuunnoksiin todennäköisesti heikommin kuin nyt annosteltavat ensimmäisen sukupolven rokotteet.

Jos rokotteiden tarjoama suoja tai niiden saatavuus tulevaisuudessa pettää, voi koronavirus haavoittaa yhteiskuntaamme vielä paljon nykyistä vakavammin. Kroonisen koronan aiheuttamat taloudelliset, sosiaaliset ja psykologiset vahingot olisivat pahimmillaan niin mittavia, että ne vaatisivat laajamittaista sosiaaliturvan uudelleensuunnittelua. Se voisi johtaa jopa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alasajon kierteeseen.

Panokset ovat siis kovat. Kaikki keinot olisi siksi nyt käytettävä: edullisten kotipikatestien luotettavan käytön opettelu, sujuvan rajakontrollin hiominen aukottomaksi, ja investoinnit kotimaisiin rokoteohjelmiin ja uusien virusmuunnosten reaaliaikaiseen tarkkailuun.

Pandemian lopun varmuuteen tuudittautumisen sijaan tarvitaan myös torjuttavien skenaarioiden tunnistamista ja käytännön varautumista niihin.

Jyri Engeström ja Hannu Rajaniemi

Yes VC, Rare Cancer Research Foundation, Primary Diagnostics

Yes VC, Rare Cancer Research Foundation, Primary Diagnostics